17.10.2017

Työuran puolivälitarkastelu

Uutta intoa työhön, uusi työpaikka tai uusi ammatti? Työuran puoliväli voi olla alku uuteen, tai ainakin pohdintojen paikka.

Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitokselta muistuttaa että nelikymppisenäkin ehtii vielä kouluttautua uuteen ammattiin. (kuva Riitta Supperi)

Mitä jos saisin potkut? Pääsisinkö muualle töihin? Riittäisikö osaamiseni uuteen? Kun takana on parikymmentä vuotta työelämää, yksi jos toinen herää pohtimaan edellisen kaltaisia asioita. Tai ellei herää, syytä olisi. Elinikäiset työsuhteet muuttuvat työelämätutkijoiden mukaan harvinaisiksi ja määräaikaiset yhä tavallisemmiksi. Organisaatiomuutokset ja irtisanomiset ovat tätä päivää.

– Viimeistään työuran puolivälissä kannattaa pysähtyä miettimään omaa osaamistaan, vaikka välitöntä vaaraa työsuhteen päättymisestä ei olisikaan, painottaa johtava asiantuntija, psykologian tohtori Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitokselta.

Työelämä on muuttunut 20 vuodessa melkoisesti, ja silloinen tutkinto tuskin täyttää nykyajan vaatimuksia. Ja vaikka omilla tiedoilla ja taidoilla pärjäisi tällä hetkellä, kymmenen vuoden kuluttua tilanne voi olla toinen. Saattaa olla, että tulevaisuudessa omaa ammattia ei tunneta työmarkkinoilla lainkaan.

– Nelikymppisenä voi myös huomata jämähtäneensä työhön, joka ei enää sytytä eikä kehitä. Tällöin ehtii vielä kouluttautua uuteen ammattiin.

Monta muutosta, paljon päivitettävää

Työelämässä vaaditaan aiempaa monipuolisempia taitoja. Suurin työelämää koskeva, lähimenneisyydessä tapahtunut muutos lienee työn teon välineissä, eli tietotekniikan yleistymisessä ja digitalisaatiossa. Toisin kuin saattaisi luulla, me suomalaiset emme ole näissä erityisen hyviä: etenkin yli 55-vuotiailla on OECD-maista keskimääräistä heikommat digitaidot.

Nykytyöelämässä korostetaan taitoja, jotka aiemmin liitettiin pitkälti työn ulkopuoliseen elämään ja joihin ammattiin valmistava koulutus ei välttämättä valmenna.

– Tällaisia ovat esimerkiksi sosiaaliset ja tiimityön taidot, stressinhallintataidot ja keinot huolehtia työssäjaksamisesta, Tanninen-Topper sanoo.

Hänen mukaansa työntekijän yksilölliset ominaisuudet painavat työnhaussa. Enää ei riitä, että ihminen osaa työnsä tai on valmistunut ammattiinsa loistavin arvosanoin. Nyt työpaikkoihin haetaan työyhteisöön sopivia persoonia, ja siksi työnhakija hyötyy hyvästä itsetuntemuksesta. Kun itsetuntemus on hyvä, ihminen tietää, missä on hyvä ja missä on kehitettävää. Kun ominaisuuksiltaan oikea työntekijä löytyy, tehtävää voidaan räätälöidä tälle sopivaksi.

– Työntekijöitä haetaan usein verkostojen kautta. Ilman niitä työelämässä pärjääminen on nykyään vaikeaa.

Oppi osuu väärään ryhmään

Osa työssä tarvittavista taidoista päivittyy työn ohessa, ja työnantaja kouluttaa työntekijöitään. Vastuu oman osaamisen päivittämisestä kuuluu myös työntekijälle itselleen. Pelkästään työnantajan tarjoaman koulutuksen varaan ei omien tietojen ajantasaistamista kannata laskea.

– Työpaikalla tarjottavan koulutuksen ongelmana on sen epätasainen jakautuminen. Se kohdistuu usein hyvin koulutettuihin, vaativissa työtehtävissä toimiviin tai nuoriin, juuri valmistuneisiin työntekijöihin, Tanninen-Topper toteaa.

Työnantajat kouluttavat usein ”vääriä” työntekijöitään, sillä vaativissa asiantuntijatehtävissä toimivat ja vastavalmistuneet ammattilaiset päivittävät usein osaamistaan omatoimisestikin. Iäkkäämmät, pitkiltä perhevapailta palaavat ja matalamman pohjakoulutuksen saaneet henkilöt tarvitsisivat nykyistä enemmän täydennyskoulutusta.

– Uusien asioiden opettelun hyödyt näkyvät työmotivaatiossa. Itsensä kehittäminen tuo virtaa omaan tekemiseen. Työstään innostunut jaksaa työssään paremmin, mikä heijastuu työn tulokseen.

Piilevät kyvyt esiin

Taitojen päivittäminen ei aina tarkoita uuden opiskelua. Työntekijällä voi jo olla hallussaan taitoja, joiden yhteyttä työhön hän ei välttämättä ymmärrä tai osaa tuoda esiin. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhempainvapaalla ja harrastuksissa hankitut taidot. Pienten lasten äiti on kärsivällinen organisaattori, ja joukkuelajin harrastaja taitaa tiimityön.

Omaa osaamista voi aina selvittää kysymällä työtovereilta ja esimiehiltä. Palautteen pyytäminen ja antaminen tukevat tätä.

– Muutoksiin varautuminen ei tarkoita jatkuvaa varpailla oloa ja pelkoa tulevaisuudesta. Se tarkoittaa sitä, että on perillä alalla ja työssä tapahtuvista muutoksista, tuntee oman osaamisensa ja päivittää sitä säännöllisesti, Salla Toppinen-Tanner summaa.